To define perfection

Jokainen varmastikin tavoittelee täydellisyyttä, mutta täydellistä koiraa tai ohjaajaa ei ole olemassakaan. Täydellistä laumaa tai perhettä ei ole.

Viimeaikoina olen ihmetellyt miten paljon oikeastaan koiraharrastajat tavoittelevat täydellisyyttä, ja kun sitä ei saavuteta, maailma kaatuu. Koira jää joko nurkkaan tai vaihtaa kotia.
Toki silloin onkin parempi, että koira löytää uuden kodin, johon se sopii paremmin tai vastaa odotuksia.

Joillakin se unelmien koira-arki tyssää jo siihen, että koira ei ole vielä 6kk iässäkään sisäsiisti.
Toisen koira ei olekaan unelmien koirapuistokoira, eikä pidä muista koirista alkuunkaan.

Mä voin kertoa, että kenenkään koira tai lauma ei ole 100% täydellinen ja virheetön.
Kasvattajienkaan koirat eivät ole täydellisiä. Mikään elävä olento ei ole.
Mutta jutun juoni piilee siinä, että unohtaa joskus etsiä niitä virheitä ja on itse tyytyväinen laumaansa.

Puhun nyt omasta kokemuksestani.
Vaikka ensimmäinen koira olisikin se wau -yksilö, niin seuraava saattaa olla ihan täysin eri maata. Mikäli kaksi ensimmäistä ovat ok, kolmas saattaa ollakin se eroahdistunut stressipallo.
Samoin kuin me ihmiset muutumme, myös koiraan vaikuttaa ikä ja elämänkokemus.

Yleensä keskityn laumani hyviin puoliin ja elämän hyviin asioihin, mutta myös mun lauma on hyvin kaukana täydellisestä.

Sinister, se on epävarma, terävä, vietikäs, stressiherkkä ja äärimmäisen reaktiivinen. Oli myös eroahdistusta lähes 4vuotta (huutaminen). Maaseudullahan se olisi unelmakoira - Ei muuten murtovarkaat astuisi jalallakaan pihaan.
Kaupungissa, vilkkaalla alueella kerrostalossa se taas on joskus ongelma, etenkin kun on ollut laiska päivä ja koiraan pakkautuu liikaa virtaa.

Deimos, se on vilkas ja energinen, sekä jumaloi ruokaa 101% - Kerjää kuolaten ruokapöydän vieressä. Ruoka-aikana ottaa hepulikierroksia innoissaan.

Zeus, remmipullistelua joskus kausittain. Kerjää myös ruokaa joskus pöydän vieressä.

Envy, on päässyt aika vapaalla kasvatuksella ilman sen suurempaa kieltämistä ja tiukkaa tapakasvatusta, koska musta on tullut über-lepsu. Nyt lievänä mörkökautena (7kk ikäinen) aloitti örinän ja pörinän hihnassa. Haukkailee joskus tylsyyksissään meitä pohkeista... Öisin on saattanut maistella sukkia välillä.

Laumassa on pakko pitää kuria, eihän mistään tulisi muuten hittoakaan.
Ja tähän täytyy olla sitoutunut täysillä ja olla aikaa panostaa. Jokapäivä käytän jokaisen koiran pikkulenkeillä erikseen, jolloin harjoitellaan ohituksia, arjen tottelevaisuutta ja leikitään. Jokaiselle "äiti-lapsi" -laatuaikaa.
Esimerkiksi Zeuksen kanssa harjoitellaan sitä, että pullistellaanko sitä häntää ja karvaa muille koirille ohituksissa vai.
Jokaisen kanssa harjoitellaan erikseen ongelmakohtia ja korjataan ne.

Täydellisyyteen pitää joskus pyrkiä, mutta ei pidä pettyä, kun tajuaa ettei koskaan saavuta sitä.
Minäkin ohjaajana teen hurjasti virheitä, niinkuin me kaikki. Mutta jokainen meistä tekee myös jotain oikein, sitä ei pidä unohtaa.

Koiraelämä ei aina mene kuin Strömsössä, päinvastoin.
Sä nouset aamulla 05:00 töihin, käytät koiran ulkona räntäsateessa. Töiden jälkeen palaat kotiin ja löydätkin ripulit sängystäsi - Koira on popsinut epämääräisiä aamulenkillä ulkoa ja vatsa kiittää.
Kun saat siivottua, koira vielä oksentaa matolle ja säntää ajamaan naapurin kissan puuhun.
Haettuasi naapurin kissan puusta, huomaat että jätit karjalanpaistin pöydälle ja se onkin päätynyt koiran välipalaksi. Kiukkuisena käyt tupakalla tai parilla ja lähdet uudestaan kauppaan hakemaan ruokatarvikkeita.
Silti et voi olla rakastamatta sitä pientä ruokavaras-yllätyskakkapyllyä.